Laura Korhonen

Sain instagramissa kysymyksen siitä, että mitä ajattelen maahanmuutosta. Ajattelin vastata kysymykseen laajemmin, joten tässäpä tulee.

Viime vuosien maahanmuuttokeskustelussa ei ole ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että on haluttu demonisoida ihmisryhmä heidän ihonvärinsä ja ei-suomalaisuuden perusteella. Sitä en voi hyväksyä. On aika tehdä paremmin.

Kerron tässä postauksessa näkemyksiäni maahanmuuttoon yleisesti liittyen, sekä näkemykset yleisimpiin keskusteluaiheisiin maahanmuuttoon liittyen, mitä oon poliittisessa keskustelussa havainnut viime vuosien aikana.

Voit myös kuunnella ja katsoa ajatukseni:

• Lähdetään siitä perusasiasta, että jokainen ihminen ympäri maailmaa on saman arvoinen. Yhtä arvokas. Ihonväri, etninen tausta, äidinkieli tai uskonto ei tee ihmisestä huonompaa. Jokaista ihmistä on kohdeltava samalla tavalla riippumatta näistä asioista. Tämän sanoo niin Euroopan ihmisoikeussopimus (artikla 14: syrjinnän kielto), Suomen perustuslaki (pykälä 6: yhdenvertaisuus), sekä terve järki.

• Sitte toinen perusasia: kriittiset havainnot maahanmuuton haasteista ja tarpeista ei ole rasismia, mutta maahanmuuttaja/ulkomaalaisvastaisuus on.

Maahanmuuttoa on ollut maailmassa niin kauan kun on ollut ihmisiä. Ihmiset on muuttaneet paikasta toiseen läpi historian, eri syistä. Tätä tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa, eri syistä. Minusta tässä ei ole ongelmaa. Tämä on todella luonnollista.

Suomessa kun puhutaan maahanmuutosta, niin usein ajatellaan vain pakolaismaahanmuuttoa. Todellisuudessa meillä on sekä pakolaismaahanmuuttoa, sekä työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa. Todellisuudessa Suomeen kohdistuvan vapaaehtoisen siirtolaisuuden taustalla ovat useimmiten perhesyyt. Toiseksi tärkein syy muuttaa Suomeen on työ ja kolmanneksi opiskelu. Pakolaisuus, turvapaikan haku tai kansainvälisen suojelun tarve on ollut syy maahantulolle vain noin joka kymmenennen tulijan kohdalla. (Vasemmistoliiton siirtolaispoliittinen ohjelma, 2020)

Puhutaan nyt ensin tästä pakolaisuudesta.

Pakolaisuus

Tällä hetkellä maailmalla on yli 71 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa paetakseen sotaa, väkivaltaa ja vainoa. 26 miljoonaa heistä elää pakolaisina kotimaansa ulkopuolella ja 41 miljoonaa on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä. Pakolaisista 84 % elää köyhissä ja kehittyvissä maissa, ja yli puolet pakolaisista on lapsia. (Vasemmistoliiton siirtolaispoliittinen ohjelma, 2020) Tulevaisuudessa ilmastopakolaisuus tulee lisääntymään. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä ilmastopakolaisuus koskettaa jopa yli 1 miljardia ihmistä. (Institute for Economics & Peace, 2024)

Ilmaston lämmetessä maaperä köyhtyy, kuivuus lisääntyy ja sään ääriolosuhteet kasvavat, minkä vuoksi ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja etsimään uutta kotia muualta. (Vasemmistoliiton siirtolaispoliittinen ohjelma, 2020) Ilmastomuutoksen vaikutusten arvioidaan myös moninkertaistavan konfliktien määrää, mikä myös pakottaa ihmiset hakemaan suojaa muualta.

Pakolaisuudesta puhuttaessa meidän pitäisi muistaa, että ihmiset eivät jätä kotiaan ja kotimaataan huvin vuoksi tai matalalla kynnyksellä. Vai jättäisitkö sinä? Sodat, vaino, konfliktit ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt pakottavat ihmiset muuttamaan. Jos oma koti muuttuu elinkelvottomaksi tai hengenvaaralliseksi, useimmat meistä yrittäisivät tehdä saman asian: pelastaa itsensä ja perheensä. Kyse on oikeasti siitä, että kuoletko vai muutatko.

Olen huomannut, että jotkut puhuvat jopa siitä, että pakolaiset tulisivat Suomeen käyttäen turvapaikan tarvetta vain tekosyynä. En usko että tämä on laaja ilmiö. Aina löytyy niitä, ketkä väärinkäyttää systeemejä. Ihan joka paikassa. Mutta tämä ei voi tarkoittaa sitä, että systeemi otetaan pois niiltä, ketkä sitä oikeasti tarvitsee.

Ilmastonmuutos tulee lisäämään muuttoliikettä tulevina vuosikymmeninä. Se ei ole mielipidekysymys vaan asia, johon meidän on varauduttava. Voimme joko valmistautua tulevaan tai antaa sen yllättää meidät.

Minä sanon, että meidän kannattaa valmistautua. Meidän kannattaisi oikeasti nyt tehdä niitä ilmastonmuutosta torjuvia toimia, jotta maapallo ja maapallon eri kolkat pysyisi elinkelpoisina tulevaisuudessakin. Meidän pitää tehdä kansainvälisessä politiikassa toimia, jotka lisää demokratiaa, lisää rauhaa ja lopettaa sotia, vahvistaa ihmisoikeuksien toteutumista koko maailmalla. Rauha pitäis saada niin Ukrainaan, Palestiinaan, Kongoon ja kaikkialle maailmaan missä rauhaa ja turvaa ei tällä hetkellä ole. Näin vähennetään myös konflikteihin ja ihmisoikeusrikkomuksiin liittyvää pakolaisuutta.

Mä uskon siihen, että lähtökohtaisesti ihmiset ei halua muuttaa ihan toisenlaiseen kulttuuriin pakon vuoksi. Ja siksi pitää panostaa siihen, että tällaista pakkoa ei tulisi.

Tähän liittyy myös köyhyystyö: varallisuuseroja on kavennettava koko maailmassa, jotta jokaisella on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään kaikkialla.

Työperäinen maahanmuutto

Tulee tästä ekana mieleen yks kommentti, mikä tuli somessa aikoinaan vastaan. Ekana se, että maahanmuuttajien pitää mennä töihin. Sit kun he menevät töihin, kommentoidaan että he vievät ”suomalaisten” työt. Sitten kun maahanmuuttaneet perustavat yrityksiä, niin nämäkin ovat jotenkin vääränlaisia. Vaikka suomalaisethan kuluttavat ulkomaalaistaustaisten yrittäjien palveluja oikein mielellään: ensimmäisinä esimerkkeinä ravintoloita, parturointia, kauneuspalveluja ja niin edelleen.

Julkisessa keskustelussa sanotaan usein että maahanmuuttaneiden pitäisi mennä töihin ja väitetään, että maahanmuuttaneet itse eivät näin haluaisi. Todellisuudessa:

Tilastojen mukaan yhä useampi uuden yrityksen perustaja on syntynyt ulkomailla. Viiden viime vuoden aikana kotimaisten yrittäjien määrä on hieman laskenut, kun maahanmuuttaja­yrittäjien määrä on kasvanut jopa 55 prosentilla. (HS 4/2026, Me emme ole laiskoja) Tämä kertoo halusta työllistyä, oli yrittäjyys sitten paineistettu valinta tai ei. Pakkoyrittäjyys ei tietenkään ole hyväksyttävää.

Maahanmuuttaneet eivät siis ainoastaan tee töitä ja työllistä itseään yrittäjyydellä, vaan työllistävät myös muita. Maahanmuuttajayrittäjien mikro- ja pienyritykset loi enemmän uusia työpaikkoja verrattuna muiden yrittäjien vastaavankokoisiin yrityksiin vuosina 2014–2019. Maahanmuuttajataustaisilla yrityksillä voi olla myös tärkeä rooli joidenkin työntekijäryhmien työllistämisessä, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että he luovat työllistymismahdollisuuksia erityisesti sellaisille ryhmille, joilla on vaikeuksia päästä työmarkkinoille (Raportti maahanmuuttajien merkityksestä yritys- ja elinkeinotoiminnasta, 2026)

Ja sit jos me mietitään sitä maahanmuuttaneiden työttömyyttä, niin työttömyys on vaikea tilanne joka ikiselle työikäiselle, kansalaisuudesta ja etnisestä taustasta riippumatta. Miltei väistämättä se tarkoittaa heikompia elinoloja ja taloudellisesti heikkoa asemaa. Maahanmuuttaneiden työllistymistä heikentää syrjinnän lisäksi myös kielitaidon ja koulutuksen (ainakin Suomeen soveltuvan) puute. Nämäkin asioita mitä pitäisi pyrkiä korjaamaan.

Maahanmuuttaneilla on myös suuret paineet työllistyä ja menestyä. Hesarin uutisessa lainataan maahanmuuttajayrittäjän sanoja näin: ”Niin kauan kuin menestyn, minusta pidetään. Mutta Suomen tukiverkot eivät ole minua ja kaltaisiani varten. Miksi minun pitää maksaa niin paljon veroja ja rahoittaa hyvinvointivaltiota, joka ei kuitenkaan auta minua?”. (HS 4/2026, Me emme ole laiskoja) Ja eihän asian pitäisi näin olla. Hyvinvointivaltion pitäisi olla turva kaikille, ihonväristä riippumatta. Tällainen syrjintä pitäisi korjata Suomesta pois heti.

Eli sen sijaan, että yhteiskunnallinen keskustelu pyörisi sen ympärillä että ”maahanmuuttajat on pahoja ja he haluavat hyväksikäyttää suomalaista yhteiskuntaa”, keskustelun pitäisi pyöriä siinä, että miten saadaan maahanmuuttajataustaisten asemaa parannettua työelämässä ja koulutuksen myötä, jotta he voisivat työllistyä ja työllistää tasavertaisina muiden kanssa.

Tarvitaanko Suomeen työperäistä maahanmuuttoa?

Suomessa puhutaan paljon siitä, että Suomeen tarvitaan lisää maahanmuuttoa, jotta meillä riittäisi tulevaisuudessa työntekijöitä ja väestöä. Jotta väestön määrä Suomessa ei romahtaisi. Kyllä, mutta samalla kysymys ei mielestäni ole ihan näin yksinkertainen. Ulkomaalaisten rekrytointiin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä, eikä oikeudenmukaisuus toteudu – edes Suomessa. Kyse on jopa ihmiskaupasta.

Tässä yhteydessä puhutaan monesti etenkin siitä, että terveysalalle tarvitaan lisää tekijöitä – etenkin hoitajia. Kuitenkin myös muualla maailmassa on puutetta hoitajista. Onko se eettistä, että Suomeen rekrytään ulkomaisia hoitajia sellaisista maista, missä on hoitajapula omasta takaa? Suomessa ilmenee myös valtavasti ulkomaisten työntekijöiden huijaamista ja kaltoinkohtelua, jopa modernia orjuutta ja ihmiskauppaa.

Ei myöskään riitä, että halutaan työperäistä maahanmuuttoa. Meidän täytyy yhteiskuntana kohdella maahantulevia hyvin, ja pystyä tarjoamaan heille samanlaiset mahdollisuudet hyvään elämään kuin muillakin Suomessa. Ei pitää heitä vain työn orjina niissä työtehtävissä, jotka ei suomalaisille kelpaa.

Samalla meidän on mietittävä pienenevää väestöä ja sitä, että väestö vähenee miltei kaikkialla maailmassa, etenkin länsimaissa. On oikeasti tarpeen myös miettiä sitä, että miten saadaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toimimaan vähemmällä väestöllä.

Kun tavoitellaan työperäistä maahanmuuttoa, niin Suomen tulee olla maa, johon ihmiset haluavat ja voivat muuttaa työnteon perusteella, ja johon ihmiset haluavat jäädä asumaan. Tällä hetkellä näin ei ole. Muistan juuri lukeneeni uutisen, jonka mukaan vain pieni osa Suomeen töihin muuttaneista perheistä haluaa jäädä Suomeen. Osasyynä tälle lienee heikon työllisyystilanteen lisäksi myös rasismi ja syrjintä. Suomessa esiintyy nimittäin valtavasti rasismia ja ulkomaalaisten syrjintää. Suomessa tässä on valtavasti korjattavaa.

15–24-vuotiaista vastaajista lähes kaikki – 95 prosenttia – oli kokenut tai todistanut rasismia. (Punainen risti, 2026) ”Suomessa kohdataan tarkastelluista maista kaikkein eniten rasistista häirintää ja väkivaltaa. Viimeisen vuoden aikana rasistista häirintää Suomessa kertoi kohdanneensa 43 prosenttia kaikista vastaajista. Tutkimuksessa mukana olleiden maiden yhteinen keskiarvo oli lähes puolet tästä, 24 prosenttia. Myös kokemukset rasistisesta väkivallasta tutkimusta edeltäneen viiden vuoden aikana olivat Suomessa kaikkein yleisimpiä.” (Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2024)

Myös selkeä enemmistö Suomessa asuvista kokee, että vaikka he itse eivät olisi rasismin kohteina, rasismi vähentää heidän turvallisuuden tunnettaan. (Punainen risti, 2026)

Hoitajien kielitaito

Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan todella paljon hoitajien kielitaidosta. Sen pitäisi olla ihan itsestäänselvä asia, että etenkin hoitoalalla on osattava puhua sujuvaa suomea tai ruotsia, ja sitä pitää pystyä puhumaan työtehtävien vaatimalla tasolla.

Hoitoalan työnantajien on otettava selvää työnhakijoiden kielitaidon riittävyydestä. Tämä on työnantajan vastuu. Jos kielitaito on puutteellinen, on oltava selvillä, missä työnhakija voi parantaa kielitaitoaan, jotta hän voisi työllistyä pian kielen lisäopettelun jälkeen.

Kotoutuminen ja kotiutumispalvelut

Kotouttamispalveluiden tarkoitus on tukea maahanmuuttaneiden kotoutumista ja työllistymistä Suomessa.

Pidän sitä kummallisena, että erityisesti perussuomalaiset poliitikot pitävät meteliä siitä, että maahanmuuttaneiden täytyy kotiutua Suomeen. Siis: tottakai. Mutta samalla perussuomalaiset heikentävät mahdollisuuksia tarjota kotiutumispalveluita leikkaamalla niiden rahoitusta. Joku tässä ei nyt siis ihan täsmää. Haluaako perussuomalaiset siis, että ulkomaalaiset kotiutuvat, vai eivätkö halua?

Kotiutumispalveluilla nimittäin on suuri merkitys kotiutumisen onnistumisessa, sillä kotoutuminen edistää maahanmuuttaneiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä, ehkäisee syrjäytymistä ja tukee väestöryhmien yhdenvertaisuutta. (Vasemmistoliiton siirtolaispoliittinen ohjelma, 2020)

Kotoutumispalveluihin kuuluu esimerkiksi kielitaito, yhteiskuntatietoisuus, opiskelu tai työllistyminen ja kulttuurin oppiminen. Jos kotoutuminen epäonnistuu ja työllisyys jää heikoksi, yhteiskunnallisia kustannuksia syntyy. Siksi onnistunut kotoutuminen ei ole vain inhimillinen vaan myös taloudellinen kysymys. Ja siks siihen kannattaa panostaa.

Tunnen useita Suomeen muuttaneita, ketkä haluaisivat kovasti integroitua Suomeen, mutta eivät esimerkiksi pääse suomenkielen tunneille, koska niitä ei ole kysyntään nähden riittävästi. Kotiutumispalveluihin tulisi saada lisää resursseja ja laadunvarmistusta. Näin edistettäisiin kielen oppimista, työllistymistä ja suomalaiseen kulttuuriin integroitumista.

Ajattelen myös, että suomalaisia ja maahanmuuttaneiden yhteisöjä pitäisi saada tekemisiin keskenään enemmän. Liian paljon Suomessa näkyy sitä, että suomalaiset on keskenään ja maahanmuuttaneet on keskenään. Meidän pitäisi olla kaikkien samoissa paikoissa keskenään, yhdessä.

Rikollisuus

Ensinnäkin tässä pitää muistaa, että yksittäisten rikollisten teot eivät oikeuta leimaamaan kokonaisia ihmisryhmiä. Vastuu rikoksesta kuuluu rikoksen tekijälle, ei kaikille samaan taustaryhmään kuuluville ihmisille.

Ajattelen, että jos käy ilmi, että henkilö on Suomessa syyllistynyt vakavaan väkivaltarikokseen, niin rangaistus ja karkoitus.

Muutoin rangaistusten on oltava yhdenvertaiset kaikille, etnisestä taustasta riippumatta.

Näen todella suurena ongelmana Suomessa sen, että keskustelussa unohdetaan se, että vastuu on rikoksen tekijällä, ei koko ihmisryhmällä. Rikollisuutta käytetäänkin maahanmuuttokeskustelussa välineenä demonisoida kaikkia maahanmuuttajia. Se on väärin, ja tarkoituksellista vihapuhetta ja vihan levittämistä. Jotkut suomalaiset poliitikot ovat saaneet tästä jopa tuomioita.

Segregaatio

Maahanmuuttokeskustelussa on puhuttu paljon alueiden eriytymisestä. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaupunkeihin syntyy alueita, joilla asuu esimerkiksi hyvätuloisia ihmisiä, ja sitten syntyy alueita, joilla asuu heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Näillä heikommilla alueilla asuu usein pienituloisia, opiskelijoita, työttömiä ja maahanmuuttaneita.

Maahanmuuttaneet työllistyvät monesti matalapalkka-aloille aloille (koulutuseroista johtuen maahanmuuttaneiden on vaikea työllistyä omaa koulutusta vastaavaan työhön, vaan he joutuvat monesti työllistymään johonkin, mikä ei vastaa heidän todellista osaamistaan), ja näillä aloilla ainoa mahdollisuus asua on alueet, joissa asuminen on halvempaa. Tämä on luonnollista, eikä kosketa ainoastaan maahanmuuttaneita.

Mutta huomaatteko tässä yhteyden: maahanmuuttaneiden on vaikeampaa työllistyä, joten heidän tulotasonsa on monesti heikompi. Tätäkin tilannetta voitaisiin helpottaa sillä, että korjattaisiin yhteiskunnallisia rakenteita vaikkapa maahanmuuttaneiden kokemaan työelämäsyrjintään liittyen, ja parannettaisiin heidän mahdollisuuksia kielen oppimiseen ja kouluttautumiseen.

No, näillä matalamman tulotason alueilla maahanmuuttajataustaisten lasten määrä kouluissa esimerkiksi voi olla suurempi. Ja tähän sanon, että maahanmuuttajataustaisten lasten demonisointi on hirvein asia mitä tässä keskustelussa voi tehdä. Se ei oo sopivaa, yhtään keneltäkään. Jotkut kehtaavat väittää, että tämä olisi jotenkin heikompilaatuista aluetta ja huonompi kasvupaikka lapsille. Tämä on kuvottava ajatus.

Olen itse kasvanut tällaisella alueella, yhdessä Helsingin köyhimmistä lähiöistä. Köyhyydestä johtuvat ongelmat eivät ole maahanmuuttaneiden syytä tai vain heidän ongelmansa. Köyhyys aiheuttaa ongelmia kaikissa ihmisryhmissä, ja siksi köyhyyttä pitäisi pyrkiä vähentämään yhteiskunnassa – ei lisäämään, kuten Orpon porvarihallitus on tehnyt.

No, sit mennään siihen, että miten tällaisia köyhiä alueita tai näillä alueilla asuvien lasten asemaa voisi edistää, jotta hekin voisivat menestyä paremmin yhteiskunnassa.

PD-rahoitus (positiivisen diskriminaation rahoitus), jolla edistetään heikommassa asemassa olevien alueiden tilannetta, on ollut Helsingissä onnistunut tapa vahvistaa lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja jatkopoluille hakemista, sekä se on parantanut koulumenestystä niin maahanmuuttajataustaisilla tytöillä kuin valtaväestöön kuuluvilla pojilla.

Tässä ei siis ole kyse vain maahanmuuttaneista, vaan näyttöjen perusteella PD-rahoituksen kaltaisten käytäntöjen kehittäminen valtakunnallisesti voi kaventaa koulutuseroja entisestään. (Vasemmistoliiton siirtolaispoliittinen ohjelma, 2020) Kyse onkin siis enemmänkin köyhyystyöstä ja tasa-arvoon liittyvien erojen kaventamisesta.

Heikompien alueiden edistäminen vähentää myös nuorisorikollisuuden ja muun rikollisuuden riskiä, ihan kaikessa väestössä.

Rasismi ja syrjintä pitää kitkeä pois Suomesta

YLE:n uutisen mukaan yli puolet ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista lapsista on kokenut Suomessa syrjintää. (Yle 11.5.2026. Katso, kuinka moni nuori kohtaa syrjintää kunnassasi – Lahdessa ulkomaalais­taustaisten kokemukset ovat maan synkimpiä) Tää tarkoittaa sitä, että lapsi tulee kohdelluksi muita huonommin esimerkiksi taustansa, kielensä, ihonvärinsä, uskontonsa tai muun henkilöön liittyvän syyn takia. Lapset ja nuoret kohtaavat rasismia arjessaan, niin kaduilla, harrastuksissa ja koulussa.

Esimerkiksi huhtikuussa 2024 uutisoitiin siitä, miten kantasuomalaiset lukiolaiset saavat keskimäärin opettajilta hieman parempia pisteitä kuin sensoreilta. Osa opettajista siis antaa ulkomaalaistaustaisille yo-kokeissa heikompia pisteitä, ja nää pisteet muuttuu (paremmaksi) sitten, kun sitä arvioi anonyymisti ihminen, joka ei näe oppilaan nimeä. (Yle 28.4.2024: Osa opettajista antaa maahanmuuttajille yo-kokeissa heikompia pisteitä – tutkimus paljastaa syrjinnän)

Rasismi ja syrjintä on merkittäviä riski- ja stressitekijöitä, jotka vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Nämä vaikuttavat myös siihen, miten syrjitty kokee kuuluvansa yhteiskunnan jäseneksi. Rasismilla ja syrjinnällä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen koko elämään. (Yle 11.5.2026. Katso, kuinka moni nuori kohtaa syrjintää kunnassasi – Lahdessa ulkomaalais­taustaisten kokemukset ovat maan synkimpiä)

Rasismin kitkeminen yhteiskunnasta on tosi tärkeetä, koska jokainen ansaitsee syrjimättömän elinympäristön. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee kannustusta ja uskoa itseensä. Jos oma ympäristö on aina sellainen, että suhun ei uskota, niin ei se lapsen motivaatiolle hyvää tee. Oli sitten suomalainen tai ulkomaalaistaustainen.

Lopuksi

Hyvä maahanmuuttopolitiikka ei tarkoita sitä, että maahanmuuttaneita kohdellaan uhkana. Ihminen on nähtävä ihmisenä ja ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti ihonväristä riippumatta. Luulisi tämän olevan jo itsestäänselvyys vuonna 2026.

Maahanmuutto tulee lisääntymään, ja tätä varten Suomen pitää kehittää kotoutumista avustavat palvelut oikeasti toimiviksi. Syrjinnän vastaista toimintaa on parannettava. Työllistymistä ja kouluttautumista on edistettävä palveluita käyttävien tarpeiden perusteella, ja eri kulttuurien kohtaamista lisättävä.

Ei muuta tällä kertaa.