Jätin tänään, 19.1.2026, Tampereen kaupunginvaltuuston kyselytunnilla kyselyn kaupungin lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevästä työstä.
Lähisuhdeväkivalta on vakava ongelma Suomessa, etenkin aikana, kun naisviha ja haitalliset asenteet naisia kohtaan ovat lisääntymässä. Lähisuhdeväkivaltatilanne ei Tampereella ole helppo. Tampereen turvakodit on tupaten täynnä, siis niin täynnä, että viime vuonna melkein 400 asiakasta on jouduttu ohjaamaan muualle. Määrä on yli kaksinkertainen tätä edeltävään vuoteen.
Pelkkä turvakotipaikkojen lisääminen ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan ongelmaa. Keskeistä on ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen. Väkivalta usein kärjistyy ajan myötä, minkä vuoksi siihen on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kaikissa niissä palveluissa, joissa väkivallan ilmenemistä tai sen riskitekijöitä voidaan havaita.
Tällä hetkellä Tampereen kaupungin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyö nojaa vahvasti Pirkanmaan hyvinvointialueen ja järjestöjen toimintaan. Tämä on riski erityisesti nyt, kun Orpon hallituksen leikkaukset kohdistuvat sekä hyvinvointialueisiin että järjestöihin, mikä voi johtaa väkivaltatyöhön liittyvien palvelujen supistumiseen. Tästä syystä myös kaupunkien on rakennettava ja vahvistettava omia, hyvinvointialueista ja järjestöistä riippumattomia rakenteita väkivallan ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.
Kuntien vastuulla olevat palvelut, kuten varhaiskasvatus ja koulutus, ovat usein ensimmäisiä paikkoja, joissa huoli perheessä tapahtuvasta väkivallasta herää. Myös yhteiskunnallisissa asenteissa naisviha on lisääntynyt, ja kuulemma tämä näkyy vahvasti erityisesti kouluissa. Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää jo naisvihaa lietsovien asenteiden, esimerkiksi naisia vähättelevien vitsien, kitkemisessä.
Kysymykseni:
1. Voisitteko selventää, että mitkä ovat niitä lähisuhde-, parisuhde-, ja perheväkivaltaa ennaltaehkäiseviä, tunnistavia ja reagoivia rakenteita ja toimia, joita Tampereen kaupunki tekee itse, jotka eivät riipu alueen järjestöistä tai Pirkanmaan hyvinvointialueesta?
2. Miten varhaiskasvatuksen ohjaajia, ja ensimmäisen ja toiseen asteen koulutuksen opettajia koulutetaan tunnistamaan kotiväkivallan piirteitä, ja reagoimaan siihen? Onko heillä riittävä osaaminen tähän?
3. Miten kouluissa puututaan naisvihaan ja sitä ilmentävään toimintaan, kuten tyttöjen ja naisten vähättelyyn, halventavaan puheeseen, vitseihin tai muuhun vähättelevään tai haitalliseen käyttäytymiseen?
Lisäkysymys: kuka tällä hetkellä koordinoi lähi- ja perheväkivallan vastaista työtä Tampereella?
Apulaispormestari vastasi kysymyksiini.
Vastaus lisäkysymykseeni ”kuka tällä hetkellä koordinoi lähi- ja perheväkivallan vastaista työtä Tampereella?” selvensi minulle konkreettisesti sen, että tällä hetkellä Tampereella ei ole merkittyä henkilöä, joka lähisuhdeväkivallan vastaista työtä koordinoisi. Tästäpä on hyvä mennä eteenpäin, sillä haluan edistää sitä, että Tampereella tätä työtä koordinoitaisiin selkeämmin.
Aion lähteä edistämään tätä asiaa, siitä lisää myöhemmin.
Laura Korhonen 