Laura Korhonen

Hiljaisuus ylläpitää seksuaalista väkivaltaa sallivia asenteita

Puheenvuoroni setu-mielenosoituksessa 9.8.2025.

Moi kaikille! Mun nimi on Laura Korhonen. Mä toimin kaupunginvaltuutettuna täällä Tampereella. Mä haluan puhua tänään siitä, miten hiljaisuus ylläpitää seksuaalista väkivaltaa sallivia asenteita, ja miksi häpeä pitää siirtää seksuaalisen väkivallan uhreilta tekijöille.

Me ollaan täällä kaikki sen puolesta, että me halutaan vähentää ja poistaa seksuaalinen väkivalta Suomesta ja maailmasta. Seksuaalinen väkivalta on Suomessa ja maailmalla vahvasti sukupuolittunut ongelma, kun se kohdistuu suurimmaksi osaksi naisiin. Se on osa naisvihaa. Mun puheen tarkoitus on antaa esimerkki siitä, miten me voidaan vähentää seksuaalisen väkivallan hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa. 

Mä oon niin sanotusti noussut näkyville sosiaalisessa mediassa muun muassa sillä, että oon puhunut siellä paljon juurikin seksuaalisesta väkivallasta, ja oon toisinaan aika rajustikin yrittänyt saada ihmisiä ajattelemaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyviä haitallisia asenteita.

Yksi esimerkki tällaisesta ”rajummasta” keskustelunaloituksesta oli, kun kritisoin miesten keskustelukulttuuria TikTokissa seuraavasti:

”Miehet ylläpitävät raiskauskulttuuria olemalla hiljaa. Niin kauan, kun miehet eivät häpäise muita miehiä seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä, on seksuaalinen väkivalta miesten keskuudessa hyväksyttyä. Jos näet tai kuulet että kaveri tekee väärin etkä sano asiaan mitään, olet osa ongelmaa.” 

Seksuaalinen väkivalta ei yleensä ala raiskauksesta. Se alkaa usein pienemmistä, usein vähätellyistä teoista: halventavista seksuaalissävytteisistä vitseistä, tytöttelystä, esineellistämisestä. Kuinka moni on kuullut vaikkapa poikien vitsailevan keskenään seksistisiä tai naisia halventavia vitsejä, ja kuinka tää on sitten lakaistu maton alle sanomalla, että ”pojat nyt on vaan poikia kun ne vitsailee noin” tai ”älä oo niin tosikko”.

Todellisuudessa näissä teoissa ja sanoissa ei ole mitään viatonta, vaan ne normalisoivat vakavempia naisvihan muotoja. Näin ne laskee kynnystä vakavammalle väkivallalle, kuten esimerkiksi suoremmalle seksuaaliselle häirinnälle, huutelulle ja huorittelulle, stalkkaamiselle ja seksiin painostamiselle. Lopulta raiskaukselle ja murhalle. Tässä päästään siihen, mitä sanoin alussa: ”Niin kauan, kun ihmiset eivät häpäise muita seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä, on seksuaalinen väkivalta meidän keskuudessamme hyväksyttyä.”

Mitä vähemmän yhteiskunta hyväksyy tällaisia asenteita, sitä vähemmän tekijät saavat hyväksynnän tunnetta. Tekijöiden täytyy pelätä häpeää, jotta meidän ei tarvitse pelätä. Mitä aiemmin ja lievemmällä tasolla puutumme haitallisiin asenteisiin ja käytöksiin, sitä tehokkaammin ehkäisemme väkivaltaa. Se todellakin lähtee siitä ”viattomasta” vitsistä.

Tää ei nyt tarkoita sitä, että me naiset puolustetaan ja suojellaan itseämme. Erityisen tärkeänä mä nään tässä miesten roolin. Miesten täytyy haastaa muita miehiä toimimaan paremmin, koska uskon että viesti menee parhaiten perille vertaisten kautta. Sen sijaan, että me lakaistaan nämä asiat maton alle ja painetaan villasella, näihin täytyy alkaa reagoimaan, ja aiheuttamaan tekijöille häpeää sellaisista teoista ja sanoista, jotka satuttavat muita. Meistä ei saa puhua halventavia asioita, meitä ei saa ahdistella, häiritä tai pelotella, meihin ei saa koskea ilman lupaa, meitä ei saa satuttaa. Yksikään tyttö tai nainen ei ansaitse tulla satutetuksi tai kuolla sukupuolensa takia.

Seksuaalinen väkivalta on Suomessa ja maailmalla vakava ongelma, mitä ei korjata ainoastaan lainsäädännön ja politiikan turvin. Sanoisin, että yhteiskunnallisten asenteiden muutos ja häpeän siirtäminen tekijöille on vähintään yhtä tärkeää tämän asian ratkaisemisessa. Mä uskon, että meidän yhteiskunta voi muuttua parempaan päin. Mutta se vaatii töitä, juuri tällaista, mitä me tehdään täällä tänään. Meillä kaikilla on vastuu.

Mulle sanottiin joskus, että oisko jo aika olla hiljaa seksuaalisesta väkivallasta. Olin ihan että mitäh? Ei todellakaan olla hiljaa. Näistä asioista puhutaan niin kauan, kun tätä tapahtuu. Niin kauan, kun naiset joutuvat pelkäämään. Ja tästä pitää puhua isosti ja kovaa! Koska miksi tulisi olla hiljaa? Hiljentyminen antaisi syyllisille tilaa satuttaa muita lisää. Ei kiitos.

Lopettelen mun puheenvuoroa tähän. Haluan vielä kiittää kaikkia siitä, että ootte täällä.

Normaalisti sanoisin, että pitäkää mukava päivä, mutta tänään ollaan niin vakavan aiheen äärellä, että en sano sitä. Sen sijaan toivon, että pidetään huoli, että tänään meidät nähdään ja kuullaan! Maailma voi muuttua. Kiitos.

Jätä kommentti