Raiskaus- ja tappouhkauksia, häirintää, vähättelyä, haukkumista ja solvaamista, pelottelua. Suomessa naiset eivät voi osallistua politiikkaan rauhassa, sillä naiset yritetään pelotella pois politiikasta.
Suomessa ei ole täyttä demokratiaa niin kauan kuin kaikki eivät voi osallistua siihen yhdenvertaisesti ja turvallisesti. Yhä tänä päivänä naiset joutuvat kohtaamaan järjestelmällistä verkkohäirintää, seksuaalista väkivaltaa ja uhkailua, kun he osallistuvat poliittiseen keskusteluun tai päätöksentekoon. Tässä muutama esimerkki saamistani viesteistä ja kommenteista:
Naispoliitikot joutuvat miehiä huomattavasti useammin häirinnän ja vihapuheen kohteeksi. Tutkimusten mukaan vihapuhe liittyy nimenomaan heidän sukupuoleensa. Naisten kohtaama vihapuhe on usein myös rankempaa kuin miesten, ja siihen liittyy usein seksuaalisen väkivallan esimerkki, kuten se, että nainen uhataan raiskata, tai että toivotaan, että nainen tulee raiskatuksi. (Valtioneuvosto, 2019. Viha vallassa) Vihapuhe ei suinkaan ole ainoa mitä naiset joutuvat kokemaan politiikassa. Esimerkiksi Vihreiden kansanedustaja Alviina Alametsä on kertonut, kuinka häntä on häiritty puheluin, seurattu kaupungilla ja jopa odotettu kotiovella. (HS 21.1.2025)
Naisten kohtaama väkivalta heikentää naisten oikeuksia ja vähentää naisten osallistumista politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun – nuoret naiset nimeävät häirinnän ja väkivallan uhkan yhdeksi syyksi olla lähtemättä mukaan vaikuttamistyöhön. Se ei ole vain yksilön tappio – se on tappio demokratialle. Jos hiljennämme puolet väestöstä, kuinka voimme kutsua järjestelmäämme tasa-arvoiseksi? Samalla naiset kertovat, että jos he puhuvat seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä, se voisi vaikuttaa heidän poliittiseen uraansa negatiivisesti. Tällainen ilmiö siis suojelee väkivallan tekijöitä, ja heikentää naisten ääntä ja turvallisuutta.
Minulla on omaa kokemusta vihapuheesta ja uhkailuista. Olen aloittanut poliittisen vaikuttamisen melkein 2 vuotta sitten. Aloin kokemaan politiikkaani liittyvää häirintää jo ennen, kun olin edes päässyt poliittisella urallani alkuun, eli mihinkään vaaleihin ehdolle. Tässä ajassa minua on haukuttu, uhkailtu, peloteltu, vähätelty. Henkilö- ja osoitetietojani on yritetty etsiä, ja minut on useamman kerran uhattu raiskata ja tappaa. Häirintä on ollut myös pitkäkestoista: kun olen estänyt häirikön, minua on tultu häiritsemään uudelleen monilla uusilla käyttäjätileillä, sekä muissa sosiaalisen median kanavissa.
Olen joutunut tekemään useamman rikosilmoituksen uhkauksista ja kunnianloukkauksista. Ironisinta on, että suurin osa näistä hyökkäyksistä liittyy sisältöihin, joissa puhun naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Naisiin kohdistuvan häirinnän tarkoitus onkin hiljentää naisten ääni yhteiskunnassa. Tämä on yksi naisvihan muoto, ja hyökkäys demokratiaa vastaan. Pakko myöntää, että olen myös itse pohtinut politiikasta pois jäämistä häirinnän vuoksi. Kuitenkin ajattelen, että mitä useamman naisen nämä häiriköt saavat peloteltua pois politiikasta, sitä vähemmän naisten ääni yhteiskunnassa kuuluu. Se ei minulle sovi.
Tutkimusten mukaan vihapuhetta lähetetään pääsääntöisesti anonyymiltä käyttäjältä. Ne vihapuherikokset, joita poliisi on selvittänyt, tekijöistä suurin osa on keski-ikäisiä miehiä. (Valtioneuvosto, 2019. Viha vallassa) Mielestäni olisi korkea aika aloittaa toimet vihapuheen juurisyiden tutkimiseen ja ehkäisyyn, sekä tekijöiden vastuuseen saattamiseen lainsäädännön ja resurssien kohdentamisen avulla.
Vihapuhe vaikuttaa uhrien poliittiseen osallistumiseen, terveyteen ja turvallisuudentunteeseen. Pahinta tässä häirinnässä on se, että sille on miltei mahdoton tehdä mitään, tai saattaa tekijöitä vastuuseen. Mielestäni naisiin kohdistuva vihapuhe, erityisesti verkossa, pitäisi tunnistaa tulevaisuudessa paremmin, ja tekijän pitäisi joutua siitä oikeudelliseen vastuuseen. Poliisilla täytyy olla resursseja tunnistaa tekijöitä myös anonyymeistä profiileista. Myös vihapuheen sukupuoleen perustuva motiivi tulee tunnistaa, ja siitä täytyy rankaista entistä kovemmin. Tekijöiden mielenmaailmaa täytyy tutkia ja selvittää, että mitkä häirinnän juurisyyt ovat – ja näihin täytyy puuttua.
Naiset kuuluvat politiikkaan, eikä meitä saa hiljentää. Demokratia ei ole demokratia ilman naisia.
Julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa tiivistettynä ja hieman muokattuna 11.8.2025. Lue se täältä.
Laura Korhonen 
Jätä kommentti